Idän mystikot ovat pitkään sanoneet todellisuuden olevan illuusio, tarkoittaen sitä että elämme kaikki omassa harhassamme. Tämän oivaltaminen johtaa mystikkojen mukaan valaistumiseen. Mielen toiminnan periaatteet (Three Principles) osoittavat samaan suuntaan: ei ole olemassa yhtä ainoaa todellisuutta. Maailma, joka näyttäytyy minulle totena, on kokonaan oman ajatteluni tuotosta. Jatkuva ajatusvirtani tuottaa projektorin tavoin näkymää, jonka oletan olevan “maailma”. Jos en tätä tiedä, voi tuo näkymä olla joskus lohduton.
Jopa tiede alkaa vähitellen todentaa tätä samaa. Kvanttifysiikan Double slit –koe on näyttänyt, että havainnoitsija vaikuttaa kokeen lopputulokseen. Toisin sanoen, lopputuloksesta muodostuu erilainen riippuen havainnoitsijasta. Suosittelen tutustumaan tuohon kokeeseen, se voi muuttaa käsitystäsi todellisuudesta melkoisesti!
Suurin syy ihmisen kärsimykseen onkin se, että emme näe oman todellisuutemme olevan harhaa. Uskomme omaa ajatteluamme ja otamme sen täysin todesta. Mitä enemmän ajattelemme jotain asiaa, sitä enemmän se saa energiaa ja näyttääsiten entistä todemmalta. Tämä onkin ainoa asia, jonka vuoksi maailmassa on tällä hetkellä niin paljon negatiivisuutta, kärsimystä, sotia ja sekasortoa. Kun lisäksi vietämme aikaamme yleensä sellaisten ihmisten kanssa, joiden ajattelu on hyvin samankaltaista, emme välttämättä lainkaan kyseenalaista omaa ajatteluamme.
Jos pystyisimme näkemään, että muut ihmiset eivät aiheuta tunnetiloja (kuten vihaa), voisimme nähdä, että tuomitsemme asioita vain oman (vääristyneen) ajattelumme kautta. Kun synnymme kulttuuriin, jossa tietynlaiset ihmiset tai ideologiat tuomitaan, opimme sen vanhemmiltamme ja yhteiskunnalta. Siitä muodostuu totuus, vaikka se on vain hengissä pidetty ajattelumalli. Elämme kaikki omassa mielikuvitusmaailmassamme, vaikka kuvittelemme olevamme rationaalisia olentoja. Suuri osa ihmisistä pystyy kyllä käsittämään, että koemme asiat subjektiivisesti, oman ajattelumme kautta. Asian ymmärtäminen älyllä ei kuitenkaan vielä riitä. Vasta kun asia aukeaa oivalluksen kautta omassa elämässä, tapahtuu muutos.
Kun itse ymmärsin todellisuuden todellisen luonteen, seurasi valtava helpotus. Mikään ei ole totta! En koskaan reagoi ympäristööni tai sen tapahtumiin, vaan ajatteluuni niistä. Meillä on filtteri nimeltä ajattelu, mutta koska se on näkymätön ja äärimmäisen nopea, emme yleensä huomaa sen vaikutusta. Olemme jo reagoineet, ennen kuin tajuamme reagoineemme oman mielemme tuotokseen. Vain ajattelu aiheuttaa tunteen eikä se ei synny mistään ulkopuoleltamme. Kun tämän lisäksi alkaa nähdä, että ihmiselämään kuuluu luontaisesti epämukavuutta ja negatiivisia ajatuksia, oppii antamaan niillekin tilaa eikä niitä yritä paeta. Voi hyväksyä koko ”paketin”, ilman että tarvitsee tarrautua mihinkään ajatteluun.
Planeetallamme on siis 7,6 miljardia tarinaa ja todellisuutta. Tarinalla itsessään ei ole niin suurta väliä. Meillä kaikilla on oma tarinamme, enemmän tai vähemmän vinoutunut näkymä maailmasta. Tarina tekee meistä persoonia, erillisiä yksikköjä. Mutta yhteinen nimittäjä on kaikkein tärkein: jokainen elää vain oman mielensä sisällä, joka hetki. Meillä ei ole kykyä nähdä maailmaa muulla tavalla. Kun tämän oivaltaa syvällisesti, kaikki muuttuu. Elämä kevenee eikä ajatteluaan enää ota niin kovin vakavasti. Alkaa tutkia elämää uteliaasti ja ymmärtää, että muilta ihmisiltä voi oppia ja heidän avullaan nähdä omia sokeita pisteitään. Elämä ei ole aina mukavaa, mutta kun ymmärtää ettei sen aina kuulukaan olla, vapauttaa se meidät jatkuvasta onnellisuuden tavoittelusta. Opimme katsomaan omaa tarinaamme hieman keveämmin, muistaen elämän todellisen luonteen <3
Comments are closed.