Kun käymme elokuvissa, on jokaisella salissa istuvalla erilainen kokemus samasta elokuvasta. Kellään ei ole täsmälleen samanlaista kokemusta, koska katsomme kaikki elokuvaa omien ajattelulinssiemme läpi. Nuo linssit suodattavat maailmaa omien uskomustemme, olettamuksiemme ja ajattelumalliemme kautta. Ajattelemme lakkaamatta, tietoisesti ja tiedostamatta, ilman ajattelua emme tuntisi tai kokisi ulkomaailmaa emmekä myöskään tuota elokuvaa.
Mielemme on rakennettu niin että ajatus luo tunteen. Koet siis joka hetki vain oman ajattelusi. Et koe olosuhteita. Et koskaan. Toisin sanoen et voi esimerkiksi pelätä mitään paitsi omia ajatuksiasi. Kukaan ihminen ei voi ärsyttää sinua, oma ajattelusi tekee sen. Kukaan muu ei aiheuta sinussa vihaa, vain oma ajattelusi aiheuttaa vihan tunteen. Työsi ei aiheuta sinulle stressiä, ajattelusi tekee sen. Ihminen tai olosuhde ulkopuolellamme on neutraali, aina. Tästä johtuu se että samanlaisissa olosuhteissa reagoimme kaikki eri tavalla. Jos olosuhde todella voisi aiheuttaa tunteemme, kaikki tuntisivat samalla tavalla samassa elokuvassa. Se miten hyvin ymmärrät mielen toimintaperiaatteita määrittää oletko elämän tapahtumien vietävissä, keskellä draamaa, vai voitko katsella elämääsi kuin elokuvaa, välillä katsojan roolissa.
Se mitä näemme ei ole totta
Elämä on myös kuin elokuva, me katsomme sitä oman ajattelumme läpi. Se näyttää meistä kovin todelta ja näyttää siltä että sen synnyttämät tunteet oikeuttavat reaktiomme. Luomme maailmamme kuitenkin subjektiivisen ajattelumme kautta ja reagoimme siis omaan ajatteluumme, emme maailmaan. Syytämme maailmaa pahasta (tai hyvästä) olostamme vaikka tuotimme tunteen itse ajattelulla. Emme edes näe maailmasta kuin pienen palan ja senkin vain omien värittyneiden linssiemme kautta. Kuinka tosissamme voimme siis edes ottaa maailmamme kun se perustuu subjektiivisille uskomuksille? On vapauttavaa ymmärtää että kokemukseni ei ole tosi vaan oman ajatteluni luomus.
Näinä epävakailta tuntuvina aikoina, kun maailmassa tapahtuu paljon asioita joita emme voi kontrolloida, on helppo tuntea epävarmuutta ja pelkoa. Mutta mielen toiminnan ymmärtäminen auttaa sinua pysymään tasapainossa missä tahansa olosuhteissa. Olosuhde ei voi aiheuttaa sinulle tunteita, sinä teet sen itse. Sinun ei edes tarvitse muuttaa omaa ajatteluasi. Ei ole tarpeen ajatella positiivisemmin koska ajattelumme on luontaisesti muuttuvaa, siihen kuuluu sekä negatiivista ja positiivista, emme pysty sitä kontrolloimaan mutta voimme päättää mihin ajatuksiin tarraamme kiinni. Tärkeää on ymmärtää ajattelun luonne ja muuttaa suhtautumistaan siihen. Sitä ei tarvitse ottaa niin kovin vakavasti!
Kauhuleffa vai toimintaelokuva?
Ajattelu on mahtava työkalu, sen avulla pääsemme mihin vain. Tulevaan ja menneeseen, mielikuvitusmaailmoihin, meillä on rajattomasti vaihtoehtoja. Nykyajan epidemia tuntuu olevan on se että olemme liikaa tulevassa, huoliajattelussa, skenaarioissa siitä mitä voisi tapahtua. Ajattelu vie meitä pois tästä hetkestä. Ajattelusi laatu määrittelee sen elätkö pelokkaassa, kauhunsekaisessa maailmassa vai seuraavatko asiat toistaan, elämä soljuu eteenpäin ja kohtaat asiat tässä hetkessä. Sillä vain tässä hetkessä voit tehdä asioille jotain, et tulevaisuudessa.
Elämässä tapahtuu myös sellaisia asioita joita emme toivoisi, mutta kaikissa olosuhteissa ajattelu silti määrittää tunteemme ja kokemuksemme. Pahoissakin paikoissa mielemme on rakennettu korjaamaan itsensä, palautumaan perustilaan kunhan emme takerru negatiivisiin ajatuksiin. Tunteesi muuttuvat kyllä ajattelusi muutoksen myötä itsestään. Kun havahdumme omaan ajatteluumme, elokuva katkeaa ja muistamme taas että olemme katsojan roolissa, tämähän kuuluu elämän luonteeseen, tätä ei tarvitse ottaa niin vakavasti ja se menee kyllä ajallaan ohi. Hetken päästä elokuva taas jatkuu ja uppoudumme näyttelijän rooliin mutta emme enää koe sitä yhtä totena ja suhtaudumme siihen kevyemmin. Ja huomaamme hyppäävämme katsojan rooliin yhä useammin.
Leffan ohjaajalla on visio
Kaiken tuon ajatteluvirran alla on jotain pysyvää, suurempi älykkyys joka on toiminnassa koko ajan. Se pyrkii pitämään sinut tasapainossa ja osoittamaan kohti seuraavaa näytöstä. Sinun ei tarvitse olla kontrollissa, riittää että olet läsnä tässä hetkessä, silloin sinulla on aina käytössäsi täysi kapasiteetti ja kaikki ratkaisut. Sinua ohjataan oivallusten kautta tässä elämässä, kunhan et oman ajattelusi kautta pyri liikaa hiljentämään tuota älykkyyttä. Leffalla on ohjaaja, kelaa vaikka omaa elokuvaasi taaksepäin ja punainen lanka yleensä paljastuu jossain vaiheessa.
Ja itse asiassa, lopputeksteistä näet että sinä olet myös tuon elokuvan ohjaaja.
Comments are closed.