Luin äskettäin artikkelin jossa kysyttiin ”Are you acting or reacting?” Jos tuota kysymystä ei koskaan edes pysähdy miettimään, voi olla melko varma että reagoi elämään. Jos ihminen on reaktiotilassa, hän kokee että maailmassa tapahtuu asioita ja sitten on reagoitava sen mukaisesti. Kuulostaa aika lohduttomalta, silloinhan on täysin elämän armoilla. Mutta onneksi näin ei tarvitse olla. Meidän perusasetuksemme on nimittäin toimia itse aktiivisesti, act, olla itse vastuussa elämämme laadusta.
Ihmismieli on rakennettu siten että meistä näyttää siltä että reagoimme ulkopuolisiin asioihin. Siihen kun lapsi kiukuttelee, kun töissä tuli taas kiireinen deadline, ulkona sataa, kun autosta hajosi tuulilasi. Kymmenittäin asioita päivän mittaan jotka saavat meidän tuntemaan jotain ja sen jälkeen reagoimme niihin käytöksellä. Koska 95 % ajatusmalleistamme tulee alitajunnasta, menemme tilanteisiin vieläpä automaattiohjauksella. Reagoimme niin kuin olemme ennenkin tehneet, meille on muodostunut käyttäytymistapoja.
Meidän ei kuitenkaan tarvitse olla vain elämään reagoivia. Tiedostamalla kuinka mielemme toimii, alamme nähdä että maailma toimiikin aivan eri tavalla. Me ihmiset olemme ajattelijoita, ajattelemme jatkuvasti, n. 60 000 – 100 000 ajatusta päivässä. Ajattelun kautta huomioimme asioita ja jokainen meistä havaitsee vain tietyt asiat todellisuudesta, omien linssiemme läpi. Maailma tuolla ulkona ei siis edes suodatu sinulle totena, se on vain värittynyt arvaus.
Ulkomaailma ei koskaan saa sinussa aikaan tunteita. Kaikki on neutraalia kunnes sinä annat merkityksen ajattelun kautta (tuon filtterin kautta!) ja oma ajattelusi synnyttää tunteen. Tämä tunne sitten aiheuttaa reaktion ja käytöksen. Eli olet puikoissa koko ajan vaikka luulet että elämä vie sinua.
Sinä siis itse ensin muokkaat todellisuuttasi ja sitten reagoit siihen mitä olet muokannut! Kuinka huikeaa että kaikki vastuu ja vapaus on sinulla!
Comments are closed.