Olen viime aikoina miettinyt sitä mikä olisi paras tapa kommunikoida asiasta joka on täysin vastakkaista nykyisen maailmankuvan kanssa. Ihmismieli pyrkii aina löytämään informaatiosta hänelle tutut asiat, ne jotka sopivat olemassa olevaan viitekehykseen. Muutos on meille biologisesti aina uhka, haluamme pitää asiat muuttumattomina koska tutusta ja turvallisesta käsin tiedämme miten toimia. Kaikki aivan päinvastainen jää joko kuulematta, sen olemassaolo kielletään tai siitä kuullaan se osa joka voidaan yhdistää johonkin tuttuun ja varsinainen uusi asia sivuutetaan.
Olemme eläneet elämämme uskoen että meidän näkemyksemme maailmasta on tosi. Olemme pienestä pitäen kuulleet vanhemmilta, koulusta ja muualta yhteiskunnasta asioita jotka ovat ”ohjelmoituneet” meihin totuuksina, olemme täynnä uskomuksia maailmasta ja itsestämme. Suurin osa uskomuksista on muodostunut jo alle kouluikäisinä jolloin meillä ei ole kykyä erotella kognitiivisella mielellä mikä on totta ja mikä ei. Kun kasvamme samanhenkisten, samoja uskomuksia jakavien keskuudessa, näemme maailman todella kapeasti emmekä helposti tiedosta että kyseessä on vain yhden ryhmän uskomus. Meille on lisäksi aivan luontaista hakeutua sellaisten ihmisten seuraan jotka vahvistavat omia näkemyksiämme maailmasta (ja vältellä niiden seuraa jotka koemme ”vastarannan kiiskinä”, outoina, erilaisina kuin mitä itse olemme). Tämä tapahtuu luontaisesti niin työpaikalla kuin muussa elämässä.
Mutta maailmankuva voi laajentua ainoastaan kun on avoin kuulemaan täysin erilaisia, omasta poikkeavia näkemyksiä. Kun on rohkeutta olla avoin ja tunnistaa että omat uskomukset eivät välttämättä olekaan täysin totta, alkaa vähitellen tulla yhä uteliaammaksi niille asioille joita ei itse näe. Tällöin lopettaa muiden tuomitsemisen ja arvostelun. On tärkeää tiedostaa että muutosvastarinta on meille luontainen ominaisuus. Kun ymmärtää sen sekä oman ajattelunsa rajoittuneisuuden, alkaa nähdä että itse asiassa täysin erilaiset ihmiset ovat portti kasvuun ja omien sokeiden pisteiden näkemiseen. Silloin avautuu rohkeasti muutokselle ja astuu tuntemattomaan. Muutos lähtee aina itsestä käsin, muita ei voi muuttaa.
Tämä asia on erityisen ajankohtainen tässä maailmantilanteessa jossa kaikki tuntuvat syyttävät toisiaan ja olosuhteita huonosta olostaan. Koskaan ei ole ollut parempaa aikaa auttaa ihmisiä näkemään että maailma toimiikin täysin päinvastoin kuin kuvittelemme. Kun ihminen on koko ikänsä uskonut että tunteemme aiheutuvat muista ihmisistä, olosuhteista, maailmasta tuolla ulkona, ei ole ihme että täysin päinvastainen viesti saattaa mennä ohi. Oma ajattelumme ja uskomuksemme ohjaavat havaintojamme JA aiheuttavat tunnetilamme. Luomme jatkuvasti itse ajattelun kautta tunnetilamme ja sitten luulemme että muut aiheuttavat niitä meille. Kun aletaan nähdä että kaikki henkinen kärsimys, vihankierteet, sodat sekä toisia ihmisiä, eläimiä ja luontoa kohtaan tehty vääryys onkin vain heijastusta omasta ajattelustamme, alkaa maailma näyttäytyä ihan toisella tavalla.
Eli miten siis kommunikoida asiasta? Tämä voi näyttää ensin haasteelliselta sillä jokaisen todellisuus on erilainen. Mutta yksi asia on yhteistä kaikille: me kaikki ihmiset toimimme samalla tavalla. Meissä kaikissa on sama periaate, kaikkien mieli toimii samalla tavalla. Ja meissä on sisäänrakennettuna myös kyky oivaltaa kuinka se toimii, me TIEDÄMME sen kun joku raottaa verhoa. Näin kävi itsellenikin kun ensimmäisen kerran kuulin asiasta. Tämä on ymmärryksen esiin vetämistä, ei mitään jota tarvitsisi kenellekään opettaa. Olen huomannut että useimmiten kun pääsen keskustelemaan ihmisen kanssa aiheesta, jotain liikahtaa. Yksilöllistä on se missä aikataulussa tämä kenelläkin tapahtuu. Ja mitä kommunikaatioon tulee, olemalla läsnä ja kohtaamalla ihmiset uteliaasti, löytyvät tavat kommunikoida aina tilanteeseen sopivalla tavalla.
Ollaanhan siis uteliaita ja rohkeita muuttumaan!
Comments are closed.