Päätinpä tarttua tähän aiheeseen koska olen taas viime aikoina kuullut paljon keskustelua positiivisesta ajattelusta. Se tuntuu itse asiassa olevan läsnä lähes kaikkialla, katsoipa mitä tahansa itsensä kehittämisen kirjaa tai valmennusta.
Taustallahan on oikeastaan kaksi oletusta: 1) Ajattelussamme on jotakin vikaa koska sitä pitää muuttaa positiivisemmaksi ja 2) Voimme muuttaa ajatteluamme positiivisemmaksi. Mutta onko näistä itse asiassa kumpikaan totta? Mietitäänpä.
Lähdetäänpä liikenteeseen jälkimmäisestä. Pystytkö todella vaikuttamaan ja muuttamaan omalla tahdonvoimallasi sitä millaisia ajatuksia mieleesi tulee? Et. Mielemme toimii siten että ajatukset tulevat ja menevät, emme tuota niitä tietoisesti itse. Erehdymme joskus luulemaan että voimme kontrolloida ajatteluamme. Jos yrität hetken aikaa fokusoida ajatteluasi johonkin, voit siinä onnistuakin. Mutta ei mene kauaa kun päähäsi jo tupsahtaa ihan jotain muuta (kokeile vaikka!). Eli vaikka pinnistelisit kuinka ja haluaisit pitää ajatuksesi jossain asiassa, mieleesi tulee hyvin nopeasti jotain ihan muuta. Ja tuo pinnistely on todella raskasta!
Positiivinen ajattelu perustuu oletukselle että negatiivisessa ajattelussa olisi jotain vikaa koska sitä pitää muuttaa. Mitäpä jos mitään vikaa ei olekaan? Kaikki ajattelu tulee samasta lähteestä, samasta älykkyydestä kaiken elämän takana. Miksi ihmeessä siis me lähdemme tuomitsemaan sitä? Mieleemme puskee kaikenlaisia ajatuksia, siksi myös negatiiviset ajatukset on hyväksyttävä ja ymmärrettävä luonnolliseksi osaksi elämää.
Kaikki ajatukset ovat itse asiassa täysin neutraaleja, ne vain ”juoksevat” lävitsemme kunnes annamme niille merkityksen. Usein tuomitsemme ne ja sitten meillä on kiire muuttaa niitä. Ja tämä itse asiassa vain antaa lisää energiaa alkuperäiselle ajatukselle, tämä on se klassinen ”Älä ajattele vaaleanpunaista elefanttia”. Eli itse asiassa ajatukset eivät itsessään voi viedä meitä pulaan vaan ajattelumme omasta ajattelustamme tekee sen: ”Voi ei, ajattelen negatiivisesti, minun pitää lopettaa tämä ja ajatella positiivisesti”. Mutta kun ajatus on jo tullut, miksi sitä pitäisi muuttaa, ethän edes voi enää tehdä sitä?
Kaikki tunteet ovat ok, samoin kuin kaikki ajatukset. Kun ajatus vaihtuu, tunne vaihtuu. Jos on huono päivä tai hetki, antaa sen olla. Meidät on suunniteltu niin että kun emme puutu ajattelun kulkuun, sieltä tulee jälleen uusia, positiivisempia ajatuksia ja tunteita. Minun ei siis tarvitse väkisin yrittää ajatella positiivista, se tulee itsestään kun annan sille tilaa tulla. Minun ei tarvitse tehdä yhtään mitään uuden ajatuksen ilmaantumiseksi. Se tulee ihan kuten seuraava hengityskin. Ongelmia tulee silloin kun tukimme ajatusvirran ja rakennamme padon negatiivisten asioiden äärelle.
Mitä sitten positiivisen ajattelun tilalle? Riittää että tiedostat ajattelun luonteen ja opit huomioimaan omaa ajatteluasi. Ei ole mitään syytä ottaa omaa ajattelua kovin vakavasti. Kun ymmärrät sen että sisältö voi olla mitä tahansa huttua ja ajatukset tulevat ja menevät miten sattuu, alkaa yksittäisiin ajatuksiin tarrautuminen tuntua turhalta. Totta kai sitä edelleen teemme (koska ihmisiä olemme), mutta ajatuskierteistä pääsee huomattavasti nopeammin irti. Avain onkin siinä että opit huomioimaan omaa ajatteluasi etkä luule ajattelun kertovan totuutta elämästä. Kuten Sydney Banks totesi, kaikki henkinen kärsimys johtuu ajattelusta joka on otettu liian vakavasti.
Positiivinen ajattelu menee metsään tässä samassa asiassa: se olettaa että ajattelun sisällössä on vikaa, vaikka ajattelun sisältö ei ole ongelma. Ongelmat kumpuavat siitä että uskomme ajattelun sisältöä. Ja siksi sisältöön puuttuminen vain vahvistaa ajatusta että sisällöllä on merkitystä vaikka muutos tulee ajattelun prosessin ymmärtämisestä, ei sisältöön puuttumisesta.
Vielä loppuun: en sano että positiivisten asioiden miettiminen, esim. kiitollisuuspäiväkirjan pitäminen, olisi huono asia. Päinvastoin, oman katsantokannan muuttaminen on hyvä asia varsinkin silloin oma maailma tuntuu kovin synkeältä ja sieltä on vaikea nousta. Mutta tämä on eri asia koska silloin emme pyri muuttamaan ajatteluamme (joka siis ei ole mahdollistakaan). Tällöin keskitymme ajattelemaan asioita jotka ovat hyvin emmekä tuomitse ajattelua joka jo tuli. Huomaatko eron?
Mukavia syyspäiviä sinulle!
Comments are closed.