Viime viikolla sain taas kauniin opetuksen siitä, mitä kontrollista irti päästäminen voi parhaimmillaan olla. Olen itse aina ollut suorittaja, asioita on ollut tarpeen suunnitella etukäteen ja sitten pyrkiä niitä parhaani mukaan toteuttamaan. Samalla olen kuitenkin nähnyt kerta toisensa jälkeen, että suunnitelmat harvoin toteutuvat, sillä väliin tulee aina muuttuja nimeltä elämä.
Pidimme kollegoiden kanssa syyskuun viimeisenä viikonloppuna ensimmäistä kertaa InsideOut –festivaalin. Me kaikki puhujat tarkastelimme omalta näkökulmaltamme sitä, miten kolmen prinsiipin ymmärrys on vaikuttanut elämässämme ja missä olemme juuri tällä hetkellä. Olin päättänyt, että valmistaudun puheenvuoroon siinä määrin, että tiedän ainakin suunnilleen mistä tulen puhumaan. Välillä mielessäni välkähti ajatus, ettei minun tulisi lainkaan valmistautua, sillä juuri oikeat sanat tulevat kyllä siinä tilanteessa, eläähän universaali tietoisuus kauttani ja minä olen vain välikappale. Mutta on niin vaikeaa olla suunnittelematta, sillä siihen meidät on opetettu.
Niinpä yritin valmistautua kiireisen viikon päätteeksi omaan puheenvuorooni. En kuitenkaan ehtinyt tehdä asialle mitään ennen perjantai-iltaa. Väsyneenä raapustelin paperille teemoja ja asioita. Herätessäni lauantaiaamuun huonosti nukutun yön jälkeen tunsin, ettei aivoissani liikkunut yhtään mitään. Päänsärkykin vaivasi, ja teki kaikesta ajattelusta hankalampaa.
Ajaessani tapahtumapaikalle tajusin, että kaikki muistiinpanoni jäivät kotiin. En voinut kuin nauraa. Elämä halusi selvin sanoin kertoa, että heitä nyt jo kaikki valmistautuminen romukoppaan. Tee kuten opetat ja unohda suunnittelu ja kontrolli. Ei ole sinun ja älysi asia päättää, mitä on tarkoituksenmukaista kertoa tänään yleisölle. Minulla ei siis ollut muita vaihtoehtoja kuin luottaa siihen, että tiedän kyllä mitä sanoa. Ja niin todella tapahtui. Eikä pelkästään minulle, vaan kaikille puhujille. Paikan täytti kaunis läsnäolo ja dialogi yleisön kanssa.
Tarinan opetus oli hyvin selkeä. Oikeat asiat, sanat ja ratkaisut tulevat aina esille hetkessä, kun uskallamme siihen luottaa, olemme läsnä ja otamme itsemme pois yhtälöstä. Tässä on aivan mieletön potentiaali kaikille elämän osa-alueille. Miettikää, mitä tämä tekisi vaikkapa palaverikäytännöille? Jos kiivaan valmistautumisen ja powerpoint-esitysten sijaan antaisimme tilaa uusille ajatuksille olemalla täysin läsnä, ilman etukäteen kirjoitettua agendaa? Miten paljon enemmän uusia ratkaisuja ja luovuutta näkisimme työpaikoilla? Puhumattakaan tietysti muusta elämästä ja vaikkapa ihmissuhteista. Jos osaisimme päästää irti halusta kontrolloida ja suunnitella, ja luottaisimme hetkeen. Tällä olisi valtava vaikutus myös stressin vähenemiseen, sillä stressihän on ennen kaikkea ajattelua ja huolta tulevasta. On tietysti asioita, joita kannattaa jossain määrin suunnitella ja aikatauluttaa, mutta hyvin monen asian osalta tukahdutamme luovuuden suunnittelemalla päässämme liian valmista.
Viikon opetus oli siis kiteytettynä: poista itsesi pois yhtälöstä ja anna asioiden ja ajatusten virrata sinun kauttasi ja jotain huikeaa voi ilmaantua. Ota riski ja näet, että se kannattaa <3
Comments are closed.