Saan aika usein kysymyksiä siitä onko omassa lähestymistavassani mielen toimintaan jotain samaa kuin mindfulnessissa. Se onkin aika luonnollinen kysymys koska aivomme pyrkivät tunnistamaan kaikessa informaatiossa jotain tuttua ja tulkitsevat tietoa vanhan viitekehyksen kautta. Siksipä tässä pari sanaa aiheesta jota mediassakin on viime aikoina paljon käsitelty, mm. Hesarissa oli 25.1. artikkeli siitä kuinka tutkija oli käynyt tutkimassa suuren suomalaisyrityksen mindfulness-käytäntöjä. Lopputulema oli se että vaikka osa koki mindfulnessin tuovan hyötyä, oli sillä myös täysin päinvastaisia vaikutuksia. Stressiä lievittämään tarkoitettu tekniikka oli nimittäin joidenkin osalta muuttunut yhdeksi stressin lähteeksi itsessään ja saanut aikaan syyllisyyttä siitä että stressi ei vähene harjoittelusta huolimatta.
Ajatus mindfulnessista työpaikoilla (ja toki muutenkin) on hyvä ja on loistavaa että stressin ja mielen ongelmien ennaltaehkäisyyn on alettu kiinnittää huomiota. Mutta kuten minkä tahansa tekniikan kanssa, jotkut voivat kokea saavansa siitä apua, toiset eivät hyödy lainkaan. Mikään metodi ei itsessään ole huono tai hyvä. Mindfulness voi toimia tilapäisesti mielen hiljentäjänä niille jotka kokevat sen olevan heille sopiva harjoite ja se voi tuoda tarpeellisen virkistyshetken päivään. Kun ihminen kokee kiireen tunnetta, työtä on paljon ja mieli ahdistunut, ylimääräiset tauot ja harjoitteet voivat kuitenkin aiheuttaa toisille jopa vastareaktion: antakaa minun nyt käyttää tämäkin aika töiden tekemiseen että pääsen täältä joskus kotiin! Eli kun ihminen käy jo ylikierroksilla, hänen pitäisi suorittaa vielä vähän lisää. Ajattelumme mindfulnessista aiheuttaa meille myös sitä koskevat tunnetilat. Elämme erilaisissa todellisuuksissa ja jos ajattelemme mindfulnessin olevan hyvästä, saamme siitä positiivisia tunteita. Jos se on mielestämme tarpeetonta höpöhöpöä, myös siihen liittyvät tunteet ovat vähemmän positiivisia. Tunnemme mitä ajattelemme!
Mindfulness on kuitenkin oireen hoitamista. Se on metodi mielen hiljentämiseen ja metodi muiden joukossa. On hyvä asia että oman kiihtyneen ajattelunsa saa katkaistua edes toisinaan ja mindfulnessin hyötyjä onkin pystytty osoittamaan fysiologisella tasolla. Usein ihminen kuitenkin hetken kuluttua luiskahtaa taas samaan stressiajatteluun. Pysyvää muutosta stressin suhteen ei yleensä tapahdu jollei sen todellista syntymekanismia oivalleta.
Eli vastaus kysymykseen tulee tässä: mielen toiminnan periaatteet ja mindfulness ovat täysin eri asioita. Mielen toiminnan periaatteet (Three Principles) selittävät kuinka kokemuksemme syntyy, myös kokemuksemme stressistä, ne siis menevät syyn äärelle. Mindfulness pyrkii hoitamaan oiretta menemättä “taudin” todelliseen syntymekanismiin. Periaatteet myös samalla selittävät sen miksi osa kokee mindfulnessin hyödyllisenä ja osa ei. Ihan kuten painovoiman periaatteen tunteminen selittää miksi kynä tippuu kädestä lattialle kun päästämme siitä irti, selittävät mielen toiminnan periaatteet sen miksi koemme stressiä ja miten se syntyy. Ja se ei todellakaan synny olosuhteista käsin!
Stressi on nimittäin ajattelun luoma tila, kuten kaikki tunnetilamme. Se on tulevaisuuteen kohdistuvaa ahdistavaa ajattelua. Meistä vain näyttää siltä että olosuhteet tai muut ihmiset saavat meidän tuntemaan jotain mutta tunne seuraa aina ajatusta. Tämän vuoksi myös samoissa olosuhteissa työskentelevät kokevat hyvin erilaisia stressitasoja. Koska elämme eri todellisuuksissa, koemme aina asiat eri tavalla, erilaisten suodattimien läpi. Vasta kun alamme ymmärtää oman mielemme roolin stressin synnyssä, on siitä mahdollista vähitellen irtaantua. Työtä voi olla paljon mutta meillä on aina vapaus valita tartummeko ahdistaviin ajatuksiin vai annammeko niiden mennä, ymmärtäen että tässä hetkessä meillä on aina ratkaisu. Stressissä elämme tulevaisuudessa, emme tässä hetkessä. Stressiajattelu aiheuttaa näköalattomuuden; jo aivotutkimus kertoo että stressin alla ajattelumme menee automaattiohjaukselle emmekä näe enää uusia ratkaisuja.
Työpaikat tarvitsevat ymmärrystä mielen toiminnasta; silloin ei tarvita tekniikoita jotka lisäävät ajattelua jo muutenkin ylikierroksilla käyviin mieliin. Kun alkaa ymmärtää oman mielen toimintaa, alkaa kuormittava ajattelu tippua pois, kontrollin tarve pienenee ja vastuunotto omasta hyvinvoinnista kasvaa. Ja ylikuormittunut mieli alkaa hiljetä kuin itsestään, siihen ei tarvita erillistä tekniikkaa, riittää kun alkaa tunnistaa että luo tunnetilansa itse. Hyvinvointi on aina itsestä lähtevää, se ei riipu olosuhteista tai muista ihmisistä.
Comments are closed.